Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on heinäkuu, 2021.

Vielä vähän kuvia

Alasen Maaritin ottamia kuvia pennuista löytyy hänen nettigalleriastaan. Klikkaa sisään TÄSTÄ   

Suuri maailma odottaa

Kuva
 Voi kuinka nopeasti tämä 7 viikkoa onkaan kulunut. Huomenna pennut täyttävät 7 viikkoa, ja yksi toisensa jälkeen seuraavan viikon aikana pentuset lähtevät suureen maailmaan, kohti uusia seikkailuja omien uusien ihmisten kanssa.  Tämä on joka kerta niin ristiriitaisen musertava hetki, toisaalta ilo hyvistä uusista kodeista, toisaalta niin iso ikävä, haikeus, kyyneleet... Jokaisen pennun myötä lähtee pieni pala omasta sydämestä pennun mukaan. Kyyneleitä  kulunut viikko on sisältänyt jo muutenkin, edelleen on niin vaikea ymmärtää pienen "Tinker Bellin" menettämistä. Elämä ei vain aina tunnu oikeudenmukaiselle.  Pentujen lähdön tuoma haikeus ei nyt ole vain itselläni. Tämä pentue on hoidettu yhteistyössä hyvän ystäväni kanssa. Pennut ovat saaneet maailman parhaan hoidon ja alun omalle elämäntaipaleelleen Pirjon, Annin ja Wilhon hellässä hoivassa. Olen niin valtavan kiitollinen tästä huipusta yhteistyöstä. Ei nimittäin ole ihan pieni urakka hoitaa 10 pientä valkkarivauvaa pikkuma

Normiarkea

Kuva
 Päivät kuluu vauhdikkaasti. Aamupalan jälkeen pihalle, jos keli sallii niin pitkän kaavan mukaan. Teini istuu miellään pentuvahtina pihalla (kunhan on saatu hereille) niin sillä välin ehtii kertaalleen siivota pentujen jäljet sisällä.  Helteet on vaihtunut epävakaisiin sadekeleihin. Eilen illalla yritin ehtiä ruokailun jälkeen viedä pennut ulos ennen isompaa sadekuuroa. Juuri kun oltiin menossa ovesta ulos alkoi sataa. Porukka seisoi ovella ja ihmetteli räystäältä tippuvaa sadeverhoa. Tulivat kuitenkin ulos kun menin edeltä ja hiukan houkuttelin.  Kaivoin kännykän esiin mutta ei oikeen voinut kuvata kun vettä tuli jo kaatamalla...(se ei kyllä kuvassa näy kunnolla. ) Eipä sitten muutakuin vauhdilla sisälle märkien pentujen kanssa, ja illan mittaan olikin vauhdikasta menoa sisällä.  Tuntuu että pennut kasvavat jokaisen ruokailun myötä ihan silmissä. Naskalihampaat on teräviä ja niitä käytetään sumeilematta.  Kun istuu lattialle niin kaikki kiipeilevät innolla syliin 🥰 ja hännät heiluu

Retkellä

Kuva
 Valvotun yön jälkeen on kuitenkin lauma pieniä virkeitä villikoita viemässä ajatuksia pois surusta. Ja kiinnittämässä elämää tähän päivään. Tänään lähdimme koko köörin kanssa autoilemaan. Melkoinen kuoro meillä olikin takatilassa, osaa harmitti kovasti ettei päässyt pois. Ajelimme porukassa hakemaan koirien ruokia lisää postista...sitä nimittäin kuluu tällä hetkellä valtavia määriä.  Autossani on koiraverkko jo heti etupenkkien takana, mutta nyt piti ruuan haun vuoksi nostaa takapenkki pystyyn, pennut yrittivät kuikuilla josko pääsisivät selkänojan yli. Ihan ei onneksi onnistunut. Kukaan ei voinut pahoin autossa, mikä siis on huippujuttu. Melko usein tämän ikäisillä pennuilla saattaa vielä olla pahoinvointia autossa. Postin jälkeen kurvasimme minun mökin pihaan, jotta pennut pääsevät hiukan jaloittelemaan vieraampaan maastoon oman tutun pentuaitauksen sijaan. Ja hyvänen aika mikä iloinen, utelias villikkolauma pisteli ennakkoluulottomasti menemään pitkin peltoa ja pihaa. Vierailu jäi

Surujen yö - Hyvää matkaa sateenkaarelle pieni Tinker Bell - olit niin kovin rakas.

Kuva
 Ei mene asiat maailmassa aina niinkuin toivoo ja haluaa... Pienen Tinker Bellin tilanne kärjistyi tiistai iltana. Se alkoi olla jotenkin huonovointisen oloinen, eläinlääkärin kanssa juteltiin tilanteesta, mutta koska se joi ja oli sisarusten kanssa välillä aktiivinenkin, niin ei suurempaa hätää ollut, etenkään kun päivystysaikaan ei kuitenkaan sen kummempia tutkimuksia edes tehdä. Eläinlääkärin toiveesta tiistaina olimme päivällä käyneet toisella eläinlääkärillä kuunteluttamassa sydäntä, myöskään hän ei saanut selvää tilanteesta ja hän myös suositteli sydänultran tekoa. Olimme jo saaneet lähes varman lupauksen, että tänään keskiviikkona pääsemme pennun kanssa sydänultraan Jyväskylään. Yöllä puoli kahden aikaan pentu alkoi vaikertaa, ja oli selvästi kipeä. Päätimme samantien lähteä päivystykseen sen kanssa, emme kuitenkaan päässeet pennun kanssa edes pihasta pois, kun se kuoli Pirjon syliin. 😭😭😭 Aivan käsittämättömän surullinen tilanne, valtava shokki. Pieni lohtu oli, että sen sel

Sirut, eläinlääkärin tarkki ja rekisteröinti

Kuva
 Viimeinen yhteinen viikko pentusilla meneillään, ainakin siis koko porukalla. Ensi viikosta alkaen pennut alkavat pikkuhiljaa lähteä uusiin koteihin.  Eilen oli suuri päivä, sirutus ja eläinlääkärin tarkastus. Kaikki saivat oman id-tunnuksen, eli sirun. Pääosin terveystarkastus sujui hyvin, virkeitä, terveitä hyväkuntoisia pentuja, mutta sitten tuli myös pienoinen shokki, Keltaisella tytöllä eli "Tinker Bellillä" ei sydänäänten kuuntelu onnistunut jostain syystä ja nyt onkin kova huoli mistä on kyse. Työn alla on päästä mahdollisimman nopeasti sydänultraan. Näin lomakaudella ja kun kyse on 6-viikkoisesta pennusta ei ole ollut aivan helppoa löytää sydänultrauksia tekevää lääkäriä, joka tekee ultrauksia myös näin pienille pennuille. Huomenna toivottavasti olemme asian suhteen viisaampia.  Pojista vasta yhdellä on molemmat pallit laskeutuneet, kolmella muulla 1 ja yhdellä ei kumpikaan. Kovasti pidämme peukkuja, että tilanne paranee niidenkin suhteen. Mutta täytyy sanoa, että ko

Nyt meillä on viralliset nimet

Kuva
 Kuusi viikkoa tuli tänään täyteen. Vihdoinkin on selvillä jokaisen pennun uusi koti. Koska uudet omistajat saivat tällä kertaa itse keksiä pennulleen virallisen nimen, niin nyt voimme kertoa ne kaikille muillekin.  Tässäpä ensin  tytöt (ja kuvan värikehys taas kertoo pennun pannan värin): Ja sitten pojat:    Ja taas lisää kuvia tältä ja eiliseltä päivältä löytyy TÄÄLTÄ                                                                         v             ä jokaisen rekisterin nimi

Hevostelua

Kuva
 Ponilla on hillitön halu päästä pentujen aitaukseen, tiedättehän...ruoho kun on vihreämpää aidan takana. Kummasti sen jalka nousee juuri ja juuri kun on menossa aitaukseen...poispäin ei sitten enää nouse. Myöskään yöksi aitaukseen avattu portti ei kiinnosta vaan aita pitää venyttää aina jostain toisesta kohden. Huokaus. Sen verran poni on kuitenkin silmänpalvoja että kun ollaan pihalla se seisoskelee muina poneina aidan varressa. No, pennut saa sitten käydä tutustumassa siihen.  Pennut on löytäneet kivan lehtimajan päiväunia varten kuuliljojen joukosta. Välillä on melkoiset harvennushakkuut käynnissä. Saa nähdä onko koko kuuliljapenkki matalana ennenkuin pennut muuttavat uusiin koteihin 😅