Retkellä

 Valvotun yön jälkeen on kuitenkin lauma pieniä virkeitä villikoita viemässä ajatuksia pois surusta. Ja kiinnittämässä elämää tähän päivään.

Tänään lähdimme koko köörin kanssa autoilemaan. Melkoinen kuoro meillä olikin takatilassa, osaa harmitti kovasti ettei päässyt pois. Ajelimme porukassa hakemaan koirien ruokia lisää postista...sitä nimittäin kuluu tällä hetkellä valtavia määriä. 

Autossani on koiraverkko jo heti etupenkkien takana, mutta nyt piti ruuan haun vuoksi nostaa takapenkki pystyyn, pennut yrittivät kuikuilla josko pääsisivät selkänojan yli. Ihan ei onneksi onnistunut. Kukaan ei voinut pahoin autossa, mikä siis on huippujuttu. Melko usein tämän ikäisillä pennuilla saattaa vielä olla pahoinvointia autossa. Postin jälkeen kurvasimme minun mökin pihaan, jotta pennut pääsevät hiukan jaloittelemaan vieraampaan maastoon oman tutun pentuaitauksen sijaan. Ja hyvänen aika mikä iloinen, utelias villikkolauma pisteli ennakkoluulottomasti menemään pitkin peltoa ja pihaa. Vierailu jäi ajateltua lyhyemmäksi sillä ukonilma alkoi hivuttautua päälle. Pennut ei juurikaan jyrinäistä piitanneet... mutta itseä ei kiinnosta ukkosella ulkoilu, joten reippailun jälkeen kakrut autoon ja kotiin syömään. Ruokailun jälkeen oli väsynyttä porukkaa ja uni maistui.